Syksy tuo uutta: tulenkantajia ja narratiivista terapiaa

Tervetuloa uudelle terapeuttisivustolleni! Tällä sivustolla kerron terapeutin toiminnastani ja kirjoitan ajatuksiani terapiatyöstä ja terapeuttina kasvamisesta. Kun muut työt ja projektit antavat viimein tilaa ensimmäisen narratiivisen terapiaryhmäni pitämiseen, joka on kangastellut mielessäni jo pitkään, tuli ajankohtaiseksi perustaa myös terapeuttisivut, joita niitäkin olin miettinyt jo kauan. Akuutti tarve jakaa tietoa syksyn terapiaryhmästä sysäsi sivuston rakentamista vauhdilla eteenpäin. Joskus asiat ottavat aikaa kypsyäkseen ja yhtäkkiä tapahtuukin paljon nopeasti. Nyt oli tämän aika.

Kesäpuuhien lomassa olen lukenut runsaasti narratiivista terapiaa, toimijuutta ja terapeuttista vuorovaikutusta käsitteleviä kirjoituksia ja nauttinut niiden innoituksesta. Tarkoituksenani on pohtia ja pureskella lukemaani myös blogissa, jonka kudokseen tallennan näin oma oppimisprosessiani. Terapeutiksi kasvamisesta on tehty mielenkiintoista autoetnografista eli omaa kehitystä reflektoivaa tutkimusta, ja pidän näitä tutkimuksia inspiraationa ja esikuvana myös omille pohdinnoilleni. Kirjoitan näistä tutkimuksista myöhemmin enemmän. Blogini merkitys on näin ollen myös tutkimuksellinen: tarkoituksenani on tallentaa omaa matkaani ja sen varrella itsestäni tekemiäni huomioita, reflektoida lukemaani ja terapiaprosessin vuorovaikutuksellisuutta ja sen kokemusta itsessäni. Kirjoitan itsestäni ja lukemastani, mitä olen oivaltanut ja millaisia haasteita kohtaan itsessäni. En koskaan kirjoita asiakkaistani tunnistettavasti tai heidän yksilölliseen terapiaprosessiinsa viitaten. Toivon sen sijaan, että kun avaan ajatuksiani eettisyydestä, terapeuttisesta prosessista ja erilaisista lähteistä, joista ammennan omaan työhöni, tekee se minut lähestyttävämmäksi terapeuttina.

Terapeutin työt tapahtuvat tänäkin syksynä muun kirjoitustyön helmassa. Nyt työn alla on tulenkantajien historia, jossa kuvaan Olavi Paavolaisen, Katri Valan, Yrjö Jylhän, Lauri Viljasen, Elina Vaaran ja monien muiden 1920- ja 1930-luvun keskeisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden keskinäisiä suhteita ja käsityksiä kirjallisuudesta, taiteesta ja elämästä. Katri Valan ja Helvi Hämäläisen sota-aikaa ja erityisesti fasismin nousua kuvanneiden elämäkertojen jälkeen on ihanaa heittäytyä taas keikaroivalle 1920-luvulle ennen palaamista poliittisesti painavammalle 1930-luvulle. Pelkkiä juhlia ja ilottelua eivät tulenkantajienkaan suhteet silti 20-luvullakaan olleet. Ehkäpä kirjoitan terapeutin blogiini myös sosiaalipsykologisia pohdintoja tulenkantajien sisäisistä jännitteistä, kilpailusta, johtajuuden kriiseistä ja ulkopuolisuuden tunteista, joita heidän kirjeistään, päiväkirjoistaan ja arkistomuistelmistaan välittyy. Historialliset aineistot tarjoavat myös terapeutille loputtomasti kiinnostavia oivalluksia.

Elokuu, hämärtyvät illat ja koulujen alku on lempivuodenaikaani. Ystävät palaavat ihmisten ilmoille, syntyy uusia kohtaamisia ja uusia ideoita. Toisille uusi vuosi on nahan luomisen ja uusien projektien aikaa, mutta ikuinen opiskelija minussa elää sitkeästi koulun ja opiskeluajan vuodenkiertoa ja elo-syyskuussa tunnen itseni energiseksi ja uusiutuneeksi. Syksy tuoksuu jo ilmassa, sen kirpeydessä on ihana hengittää. Astun uudelle polulle, jolle lähden oppimaan avoimin ja odottavaisin mielin. Ihanaa syksyä kaikille!